Digitaalinen pelaaminen ja digipelihaitat

Digitaalisia pelejä ovat muun muassa tietokone-, elektroniikka-, video-, verkko- ja kännykkäpelit. Ne muodostavat ison osan monen ihmisen sosiaalisesta elämästä ja vapaa-ajasta. Kuvaavasti on sanottu, että digitaalisia pelejä pelataan kaikkialla ja kaiken aikaa, yksin, yhdessä ja yksin yhdessä.

Digitaalisessa pelaamisessa on paljon hyviä puolia. Positiivisia vaikutuksia ovat esimerkiksi erilaisten taitojen oppiminen ja niissä kehittyminen, sosiaalisissa taidoissa ja suhteissa harjaantuminen, onnistumisen ja mielihyvän kokemukset, tunne osallisuudesta  sekä itsetuntemuksen lisääntyminen.

Digitaalisten pelien aiheuttamat haitat

Toisinaan pelaamisesta aiheutuu myös erilaisia ja eritasoisia haittoja. Osa haitoista on samankaltaisia riippumatta siitä, onko kyseessä digitaalinen pelaaminen vai rahapelaaminen.

Liiallisen pelaamisen negatiiviset vaikutukset voivat näyttäytyä fyysisinä oireina, kuten

  • niska- ja hartiavaivoina
  • päänsärkynä
  • painonvaihteluna
  • väsymyksenä
  • univaikeuksina
  • masennuksena
  • sosiaalisina hankaluuksina
  • mahdollisena riippuvuuskäyttäytymisenä

Digitaalisten pelien haitallisten sisältöjen aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia taas voivat olla:

  • unettomuus ja univaikeudet fyysisinä oireina
  • aggressiivisen käytöksen lisääntyminen
  • pelot
  • huonojen käyttäytymis- ja ongelmanratkaisumallien omaksuminen.

Vakiintuneita käytäntöjä digipeliongelmien tunnistamiselle tai määrittämiselle ei vielä ole. Peliriippuvuutta vastaavaa omaa diagnoosia ongelmallisesta digitaalisesta pelaamisesta ei ole kansainvälisissä tautiluokituksissa.

Rahapelaamisen puolella yleisesti käytetty ongelmapelaamisen määritelmä (THL)  sopii käytettäväksi myös digitaalisen ongelmapelaamisen määritelmänä. Sen mukaan:

"Ongelmapelaaminen määritellään rahan- ja/tai ajankäytöltään liialliseksi rahapelien pelaamiseksi, joka vaikuttaa kielteisesti henkilön muihin elämänalueisiin, kuten hänen psyykkiseen tai fyysiseen terveyteensä, suoriutumiseensa opinnoissa tai työelämässä, talouteen ja/tai ihmissuhteisiin."

Digitaalisessa pelaamisessa taloudelliset vaikeudet painottuvat harvemmin. Yhteistä on se, että ongelmallinen pelaaminen valtaa tilaa arjessa ja aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia elämän eri osa-alueille. Pelaamisen vähentäminen tuntuu hankalalta haitoista huolimatta.


Pelaamisen vaikutus kokonaishyvinvointiin ratkaisee

Puhutaan sitten lapsista, nuorista tai aikuisista, pelaamisen vaikutus kokonaishyvinvointiin on ratkaisevaa. Kohtuullinen pelaaminen on pelaamista, joka on tasapainossa muun elämän kanssa. Tuolloin vuorokausirytmi, sosiaalinen elämä, työssäkäynti, opiskelu, harrastukset tai itsestä huolehtiminen eivät häiriinny pelaamisen takia. Jos tasapaino alkaa heittelehtiä ja pelaaminen muuttua haitalliseksi tai ongelmalliseksi, kannattaa tilannetta puntaroida eri näkökulmista.

  • Minkälaista haitallinen pelaaminen on? Kuinka usein pelaamista tapahtuu ja kuinka pitkiä aikoja kerrallaan? Minkälaisia pelejä pelataan?
  • Pelaamisen tilanne- ja tunnesidonnaisuus: johtavatko tietyntyyppiset tilanteet ja/tai tunteet liialliseen pelaamiseen?
  • Minkälaisia haittoja pelaaminen aiheuttaa fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti?
  • Onko pelaaminen linjassa vai ristiriidassa omien arvojen ja moraalin kanssa?
  • Miten pelaaminen vaikeuttaa omaa arkea? Onko hyöty- vai haittapuolia enemmän?
  • Miten läheiset kokevat pelaamisen? 

Haitallisen pelaamisen pohtimisen lisäksi pelaamisesta olisi hyvä myös puhua. Läheisen kanssa puhuminen voi tuntua pelaajasta vaikealta. Apua voi kysellä eri ammattitahoilta: opettajilta, koulu- tai työterveyshuollosta, peliriippuvuudessa auttavilta A-klinikoilta tai Nuorisoasemilta, terveyskeskuksista tai Peluurista. Pelaamisesta aiheutuvien ongelmien auttamisessa voidaan käyttää pitkälti samoja menetelmiä, oli kyse rahapelaamisesta tai digitaalisesta pelaamisesta.

 

Kirjallisuutta:

Pelikasvattajan käsikirja
Nuoret pelissä
Pelitaito-hankkeen verkkosivuilla tietoa ja materiaalia
Pelituki-hankkeen verkkosivuilla tietoa ja materiaalia
Tarja Salokoski: Tietokonepelit ja niiden pelaaminen