Rahapeliongelma ja -riippuvuus

  • viihde-, riski- ja ongelmapelaamisen sekä rahapeliriippuvuuden rajat ovat häilyviä
  • n. 27 % suomalaisista ei pelaa ollenkaan
  • n. 70 % pelaa hallitusti (osalla näistä pelaamiseen sisältyy toki suurempia riskejä).
  • Vuoden 2011 ja 2015 väestökyselyiden perusteella riskipelaaminen sekä peliongelma ovat kasvussa:
    • vähintään riskitasolla (kriteeri: vähintään 1 SOGS-piste) pelasi vuonna 2015 18,3 % suomalaisista ( vuonna 2011: 16,1 %)
    • ongelmallisesti pelaavia (kriteeri: vähintään 3 SOGS-pistettä) vuonna 2015 oli 3,3 % suomalaisista (vuonna 2011: 2,7 %)
    • ongelmallisesti pelaavista peliriippuvaisia (kriteeri: vähintään 5 SOGS-pistettä) on noin kolmasosa, 1,3 % väestöstä (v. 2011: 1,0%)
  • rahapeliongelmiin tai peliriippuvuuteen liittyy toisinaan myös muut samanaikaisongelmat, kuten elämänkriisit, mielenterveyden ongelmat tai päihteet.

Suurin osa rahapelaajista on niin sanottuja viihdepelaajia. He pelaavat tuloihinsa nähden kohtuudella eikä rahapelaaminen aiheuta haittoja pelaajalle tai tämän lähipiirille. Pelit tarjoavat sopivassa määrin jännitystä, viihdettä ja nautintoa.

Riskipelaaminen on runsasta pelaamista. Se sijoittuu viihdepelaamisen ja ongelmapelaamisen välimaastoon. Kun omat pelirajat ylittyvät usein tai pelaamisesta seuraa edes joitain kielteisiä seurauksia, riski syvemmän ongelman kehittymiseen on selvästi olemassa.

Ongelmapelaaminen on rahan- tai ajankäytöltään liiallista pelaamista, joka vaikuttaa kielteisesti pelaajaan, hänen läheisiinsä tai muuhun sosiaaliseen ympäristöön. Nämä kielteiset vaikutukset liittyvät usein talouteen, suoriutumiseen opinnoissa tai työelämässä sekä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Ongelmapelaamista käytetään usein kattokäsitteenä kaikelle eriasteisesti haitalliselle pelaamiselle.

Peliriippuvuudella viitataan tavallisesti hyvin vakavaan rahapeliongelmaan. Rahapeliriippuvuus on myös tautiluokituksesta (DSM 5) löytyvän peliriippuvuusdiagnoosin nimi.

Osalla henkilöistä rahapeliongelma kehittyy hyvin nopeasti, toisilla peliongelman kehittyminen vie pidemmän aikaa. Aikaisemmin peliriippuvuutta pidettiin suhteellisen pysyvänä tilana, mutta uusi tutkimus on osoittanut, ettei tämä pidä paikkaansa. Viihdepelaamisen, riskipelaamisen, ongelmapelaamisen ja peliriippuvuuden tasojen välillä tapahtuu liikettä molempiin suuntiin. Peliongelmasta ja vakavastakin rahapeliriippuvuudesta on siis mahdollista päästä eroon.

Rahapeliriippuvuus

Rahapeliriippuvuus ja sen diagnostiset lääketieteelliset kriteerit on määritelty sekä amerikkalaisessa (DSM) että eurooppalaisessa (ICD) psykiatrisessa diagnoosijärjestelmässä.

Rahapeliriippuvuudessa pelaaminen jatkuu ja lisääntyy, vaikka seurauksena on monenlaisia vastoinkäymisiä. Pelaaminen voi olla myös jaksottaista (esim. palkkapäivinä), mutta sillä on suuria haitallisia vaikutuksia henkilön elämään. Toisinaan henkilö havaitsee haitalliset seuraukset, mutta ei pysty muuttamaan käyttäytymistään. Toisinaan henkilö ei havaitse seurauksia, kieltää niiden olemassaolon tai ei ole halukas muuttamaan käyttäytymistään.

Eurooppalaisen ICD-luokituksen mukaan peliriippuvuus käsittää usein toistuvia henkilön elämää hallitsevia uhkapelijaksoja. Ne vahingoittavat hänen sosiaalisia, ammatillisia, aineellisia ja perheeseen liittyviä arvojaan ja sitoumuksiaan.

Peliriippuvuudesta kärsivä saattaa vaarantaa työpaikkansa, velkaantua huomattavasti ja valehdella tai rikkoa lakia saadakseen rahaa tai välttääkseen velanmaksua. Henkilöllä on pakottava, vaikeasti hallittava halu pelata ja ajatuksia hallitsee pelaamistapahtumaan ja - olosuhteisiin liittyvät mielikuvat. Pakottava pelaamistarve, jota on hyvin vaikea hillitä, voimistuu usein rasittavissa elämäntilanteissa. Pelaamisen liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua.

Pelaaminen jatkuu ja lisääntyy, vaikka seurauksena on sellaisia vastoinkäymisiä kuten köyhtyminen, perhesuhteiden huononeminen ja elämänlaadun heikkeneminen sekä ahdinko.

Amerikkalainen DSM-5 tautiluokitus uusittiin toukokuussa 2013. Uudistetussa versiossa aikaisemmin käytetty käsite "patologinen pelaaminen" on muutettu rahapeliriippuvuudeksi (Gambling Disorder).

Rahapeliriippuvuus on ensimmäinen ns. "ei-aineellinen riippuvuus", joka kuuluu ”riippuvuushäiriöiden” luokkaan, ei impulssikontrollin häiriöihin.

Lähteitä:

Suomalaisten rahapelaaminen 2015
Lahti, Castren, Tenhola ym. (2012): Rahapeliriippuvuutta voidaan hoitaa