Rahapeliongelma maailmalla

Rahapelihaittojen laajuuden arviointiin on käytössä erilaisia mittareita ja tutkimusmenetelmiä.

Laajuutta arvioivia ns. prevalenssitutkimuksia on toteutettu maailmalla hyvin eri tavoin. Tarkkoja ja varsinkaan helposti vertailukelpoisia tietoja peliongelman esiintyvyydestä eri puolilla maailmaa on mahdotonta saada.

Viimeaikaisessa tutkimuksessa vertailua on kuitenkin pyritty toteuttamaan ja tutkimuksessa on jossain määrin pystytty esittämään paremmin vertailukelpoisia arvioita eroista peliongelman esiintyvyydessä eri maiden välillä.

Toukokuussa 2012 julkaistiin Kanadassa laaja raportti, jossa verrataan eri puolilla maailmaa toteutettuja väestökyselyitä sekä rahapeliongelman laajuutta.

Tutkimuksia on eri maissa toteutettu erilaisilla mittareilla (ja pisterajoilla) ja haastattelumenetelmillä sekä eri ajankohtina ja erilaisilla otoksilla. Jotta mahdollisimman luotettavaa vertailua maiden välillä voitaisiin tehdä, on kanadalaisraportissa huomioitu mahdollisimman kattavasti tutkimusasetelmien eroavaisuudet. Tämän takia nämä ns. standardoidut luvut eroavat maan ”virallisesta tuloksesta”.

Niissä maissa, joissa väestötutkimuksia on toteutettu, ongelmapelaamisen (standardoitu) määrä väestössä vaihteli välillä 0,5 % (Tanska 2005 ja Alankomaat 2004) - 7,6 % (Hong Kong 2001). Standardoitu keskiarvo kaikkien eri maissa ja eri aikoina toteutettujen väestötutkimusten kohdalla oli 2,3 %.

Eniten ongelmapelaamista on esiintynyt vuosien saatossa väestötutkimusten perusteella Aasiassa, toiseksi eniten Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa ja vähiten Euroopassa. Muissa maanosissa väestötutkimuksia ei ole juurikaan tehty.

Keskivertoa (2,3 %) vähemmän ongelmapelaamista on esiintynyt Iso-Britanniassa, Etelä-Koreassa, Islannissa, Unkarissa, Norjassa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Kaikkien vähiten ongelmapelaamista on esiintynyt Tanskassa, Alankomaissa ja Saksassa.

Keskivertoa enemmän ongelmapelaamista on tutkimuksen mukaan esiintynyt Belgiassa ja Pohjois-Irlannissa. Kaikkien eniten ongelmapelaamista on mitattu tapahtuvan Singaporessa, Macaussa, Hong Kongissa ja Etelä-Afrikassa.

Suomi kuuluu väestötutkimusten perusteella ongelmapelaamisessa keskivertomaiden joukkoon yhdessä Ruotsin, Sveitsin, Kanadan, Australian, USAn, Viron ja Italian kanssa. Kanadalaistutkimuksessa esitettiin, että ongelmia on esiintynyt viime vuosina hieman edelliskerran mittausta vähemmän. Raisamon ja Salosen artikkelissa sen sijaan osoitetaan, että rahapeliongelman vuosiprevalenssi ei ole Suomessa toteutetuissa väestökyselyissä muuttunut tilastollisesti merkitsevästi.

 

lisää tietoa:

Williams, Volberg & Stevens (2012). The Population Prevalence of Problem Gambling: Methodological Influences, Standardized Rates, Jurisdictional Differences, and Worldwide Trends. sivut: 41, 48-53. Ontario Problem Gambling Research Centre and the Ontario Ministry of Health and Long Term Care.

Susanna Raisamo & Anne H. Salonen: Muutokset 15–64-vuotiaiden suomalaisten rahapelaamisessa vuosina 2003–2011. Yhteiskuntapolitiikka 5, 2013.

Anne H. Salonen & Susanna Raisamo & Hannu Alho: Suomalaisten rahapeliongelmien väestötutkimusten haasteet kansainvälisessä vertailussa. Yhteiskuntapolitiikka 6,2013.