Kysymyksiä ja vastauksia (läheiset)

Täältä löydät rahapelaajien läheisten usein esittämiä yleisluontoisia kysymyksiä sekä vastauksia kysymyksiin. Vastauksemme aukeaa kysymyksen otsikkoa klikkaamalla.

Tarkemmin omaan tilanteeseesi soveltuvaa tukea, apua ja neuvontaa saat ottamalla yhteyttä meihin soittamalla, chattaamalla tai osallistumalla OmaPeluurin ryhmäkeskusteluihin.

Jos sinulla on mielessäsi yleisluontoinen kysymys, jonka haluaisit lisättävän tänne, lähetä kysymysehdotuksesi yhteydenottolomakkeen kautta.

Ensimmäinen askel on, että pelaava läheisesi huomaa ja myöntää haitat. Hänen pitää itse olla edes halukas harkitsemaan muutosta. Joskus tämä prosessi vie kauankin, toisinaan asiat edistyvät nopeammin.

Alla on lueteltu keinoja sen edistämiseksi, että pelaaja havaitsisi ja myöntäisi ongelman olemassaolon:

  1. Tuo keskusteluissanne ilmi, mitä haittavaikutuksia sinä näet läheisesi rahapelaamisessa.
     
  2. Älä maksa läheisesi pelivelkoja tai anna hänelle rahaa, sillä yleensä maksaminen vain pitkittää peliongelman olemassaoloa ja siirtää halukkuutta tarttua toimeen ongelman korjaamiseksi.
     
  3. Aseta omat rajasi siihen, mitä läheiseltäsi sallit ja mitä et ja noudata niitä. Pidä huolta omasta jaksamisestasi ja turvaa oma taloutesi. Auta asioiden hoitamisessa sen verran, kuin itse pystyt, jaksat ja haluat.
     
  4. Pelaaja kokee usein häpeää ja avuttomuutta siitä, ettei kykene hallitsemaan omaa käytöstään. Hän haluaa peitellä pelaamistaan ja selittää asioita itselleen ja muille parhain päin. Voit lievittää häpeää kertomalla, että Suomessa on yli 100 000 muutakin rahapeliongelmasta kärsivää. Vakuuta, että muutos ja parempi tulevaisuus on mahdollinen. Kannusta omilla keinoillasi pelaajaa muutoksen toteuttamiseen.
     
  5. Kehota läheistäsi esimerkiksi lukemaan Peluurin nettisivuja ja/tai Valtti-foorumia sekä soita Peluuriin ja pyydä meiltä materiaalia, jota voit antaa läheisellesi luettavaksi. Niin tieto kuin vertaiskokemukset auttavat toivottavasti läheistäsi havaitsemaan ongelman olemassaolon ja muutostarpeen sekä lisäävät toiveikkuutta, että muutos on mahdollinen.
     
  6. Älä lähde mukaan läheisesi epärealistisiin voittohaaveiluihin, sillä nämä haaveet pitävät pelaamisintoa yllä ja tekevät lopettamisesta/vähentämisestä vaikeampaa.

Haittojen lievittämiseksi muistuta läheistäsi palkka-, eläke- tai tuenmaksupäivinä hoitamaan pakolliset menot (ruoka, vuokra, laskut ym.) aina ensin ja mahdollisuuksien mukaan seuraa, että näin todella myös käy.

Avusta läheistäsi budjetin laadinnassa ja kannusta suoralaskutuksen tekoon verkkopankissa. Kehota häntä luopumaan luottokortista.

Ongelmapelaajalla on usein monia syitä, miksi hän ei halua puhua pelaamisestaan:

  • pelaamisen haittavaikutukset eivät ole vielä tarpeeksi tuntuvat
  • pelaaja kieltää ongelman olemassaolon itseltään sekä muilta
  • asiasta puhuminen tuntuu liian pahalta tai vaikealta
  • pelaaja voi kokea ongelman olevan henkilökohtainen asia, joka ei kuulu muille
  • vaikeneminen saattaa tuntua keinolta ratkaista tilanne.

Ketään ei voi pakottaa puhumaan eivätkä kaikki osaa, uskalla tai halua puhua tunteistaan. Monelle on hankalaa pukea sanoiksi omia ajatuksiaan tai yrittää selittää käyttäytymistään sekä siihen johtaneita syitä -  syyt eivät aina ole pelaajalle itsellekään välttämättä kovin jäsentyneitä.

Silti, jos ongelmallista käyttäytymistä ei kohtaa, ei se voi myöskään muuttua. Hiljainen hyväksyntä tai toisen haitallisen käytöksen salliminen on yhtä kuin luvan antaminen. Tämä ei auta pelaajaa eikä muuta läheisen tilannetta.

Mikäli toisen ihmisen käyttäytyminen tai toiminta aiheuttaa surua, mielipahaa tai riitaa tulee asiasta jollain tavoin lähipiirin kanssa pystyä kommunikoimaan. Itseilmaisun tapoja on monia ja vaikeitakin asioita voi oppia käsittelemään.

Tässä muutamia keinoja, mikäli asiasta puhuminen tuntuu aluksi vaikealta:

  • Voit kehottaa pelaajaa kirjoittamaan ajatuksiaan itselleen paperille, kirjoittamaan kirjeen sinulle tai kirjoittamaan vertaistukifoorumille.
     
  • Läheinen ja pelaaja voivat sopia ajankohdista, jolloin keskitytään vain peliongelmasta puhumiseen. Näin keskustelut eivät rönsyile ja pysyvät aiheessa. Keskustelulle on päätetty ajankohta, aiheet, keskustelun pituus sekä toimintasäännöt. Kummallakin on velvollisuus ehdottaa erilaisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.
     
  • Välillä väliin tarvitaan ulkopuolinen sovittelija. Peliongelmapalveluissa otetaan vastaan myös parit ja perheet. Myös parisuhdepalvelut ovat hyödyksi: niitä löydät esimerkiksi tämän hakupalvelun kautta.

Jos pelaaja ei suostu kommunikoimaan millään tavoin asiasta, täytyy läheisen kohdata oma tilanteensa ja kysyä itseltään voinko, haluanko tai pystynkö jatkamaan näin? Siinä missä pelaaja välttelee tosiasioiden kohtaamista voi läheinen huomaamattaan toimia samoin. On tärkeää toivoa muutosta, mutta ilman toimintaa, omaa tai toisen osapuolen, ei mikään elämäntilanne muutu.

Toisen osapuolen ongelmapelaaminen herättää helposti voimakkaita tunteita. Tunnekuohun vallassakin kannattaa kuitenkin pohtia, miten asiat voisi esittää siten, ettei tilanne lukkiudu: on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten puhutaan, millä sanoilla toista ihmistä puhutellaan ja mitkä ilmaisutavat edistävät keskustelutilanteen sujumista.

Pelaamisesta puhumisen ei tarvitse tarkoittaa riitelyä. Kumpikin osapuoli on vastuussa omasta tavastaan ilmaista itseään.

Moni pelaamisen liiallisuuteen havahtunut haluaa koettaa lopettamisen sijaan ensin, onnistuuko pelaamisen rajoittaminen.

Jos pelaamisen hallinnassa on ollut vain ajoittaisia pienehköjä ylilyöntejä on mahdollista, että pelaamisen rajoittaminen todella onnistuu. Sen sijaan jos pelirajat ovat aiemmin menneet toistuvasti yli tai rahapelit ovat aiheuttaneet vakavia talousvaikeuksia tai velkaantumista, on hyvin mahdollista, ettei pelaaminen jatkossakaan pysy pelaajan hallinnassa.

Pelaamisen rajoittamisyritykset ovat kuitenkin myönteinen merkki: ne kertovat siitä, että pelaaja haluaa tehdä jotain pelaamisensa muuttamiseksi.  Jos rajoittaminen ei onnistu, kypsyy yleensä myös päätös lopettaa rahapelaaminen kokonaan.

Yhtä oikeaa toimintatapaa ei ole. On kuitenkin muutamia hyviä periaatteita, joita kannattaa harkita siinä tapauksessa, että läheisesi pyrkii rajoittamaan ennen ongelmia aiheuttanutta pelaamistaan:

  1. Tehkää pelaamisesta ja rahankäytöstänne läpinäkyvää.
     
  2. Laatikaa yhdessä budjetti rahankäytöstänne. Myös "ongelmattoman" osapuolen on hyvä toimia esimerkkinä ja tehdä budjetti myös omasta rahankäytöstään. Viikon tai kuukauden päätteeksi katsokaa tarkasti, mihin rahanne ovat kuluneet.
     
  3. Tehkää yhteinen suunnitelma ja sopimus, johon kirjaatte vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
  • Mikä on rahasumma ja aika, jonka pelaaja voi käyttää peleihin viikossa?
     
  • Millainen summa hänellä/teillä on hyvin mielin varaa hävitä?
     
  • Mitkä pelit ovat aiheuttaneet pelaajalle haittoja, mitkä eivät? Nopeatempoiset pelit (esim. automaatti-, netti-, pelipöytä- ja livevetopelit) aiheuttavat useammin haittoja kuin hidasvauhtisemmat arvonta- ja vedonlyöntipelit.
     
  • Missä tilanteessa pelaaja saa pelata ja missä ei?
     
  • Miten sinä voit läheisenä varmistaa, että pelirajat pitävät? Asettakaa myös pelisivuille viikoittaiset ja kuukausittaiset pelirajat.
     
  • Mitä pelaaja lupaa tehdä, jos pelirajat eivät pidä?
     
  • Kuinka tarkasti pelirajoista todella pidetään kiinni?

Muista kuitenkin, että valitettavasti aina tukesi, neuvosi ja kannustuksesi ei johda toivottuun lopputulokseen. Toisen aikuisen ihmisen pelaaminen tai pelaamattomuus ei koskaan ole sinun vastuullasi.

Ongelmat eivät valitettavasti katoa vain koska toivomme niin käyvän. Läheisen kärsimys, uhrautuminen tai henkinen pahoinvointi eivät ole asioita, jotka parantavat peliongelman. Suhde pelaajaan on kuin muutkin ihmissuhteet - valheet, vastuun välttely tai muu negatiivinen käytös vaikuttavat suhteen toimivuuteen.

Jos pelaajan omat keinot lopettaa eivät onnistu, hänen olisi syytä hakeutua avun pariin. Avun hakuun liittyy paljon esteitä (kuten häpeä, viitseliäisyys, pelko, epävarmuus hoidosta, mahdollinen jonotusaika, pakkomielle saada asiat itse korjattua), mutta pelaajaa kannattaa yrittää rohkaista tarttumaan apuun esteistä huolimatta, jotta haitallinen käyttäytyminen saadaan muutettua.

Peliongelmien keskellä läheinen saattaa nähdä pelaajaa vikkelämmin, että kukin on omasta toiminnastaan tai toimimatta jättämisestään vastuussa. Sama pätee avun hakemisessa: tässä läheinen voi toimia pelaajalle esimerkkinä, eli hakeutua avun tai tuen piiriin ja huomata voivansa paremmin, löytää uusia keinoja toimia ja pitää huolta itsestään.

Jos läheisesi on kyvykäs hoitamaan omia asioitaan (ei ole muistisairas, holhouksen alainen, alaikäinen tms.), se tarkoittaa, että hänellä on ns. itsemääräämisoikeus.

Tällöin voit suostutella ja auttaa läheistäsi varaamaan ajan lääkäriltä, velkaneuvojalta tai peliongelman hoitopaikasta. Parisuhde- tai perheterapiaan myös sinä voit varata suoraan ajan ja peliongelmahoitopaikkaankin voitte mennä yhdessä.

Jos läheisesi pelaa omistamallasi tietokoneella, voit toki asettaa siihen esto-ohjelman, joka estää nettikasinoille ja vedonlyöntipaikkoihin pääsyn. Jos esto tulisi hänen omistamalleen koneelle, asenna esto hänen luvallaan. Jotta esto todella toimii, läheisen on tehtävä ohjelman asennus: läheisen on syötettävä salasana sekä käytettävä omaa sähköpostiaan (muuten pelaaja voi tilata uuden salasanan sähköpostiinsa).

Yhdessä voitte ottaa myös vapaaehtoisen oman luottokiellon. Lisätietoja oman luottokiellon asentamisesta löydät täältä (kohta 3.). Tällöin läheisesi voi ottaa velkaa ainoastaan todistuksella, jonka hän voi antaa sinun haltuusi. Voitte lisäksi asettaa luottokieltoihin ominaisuuden, että jos läheisesi hakee pikavippiä, sinä saat siitä ilmoituksen. Toisen puolesta et voi kuitenkaan kieltoa ottaa, vaan tämäkin pitää tehdä yhdessä sopien.

Markkinointikieltoa ei voi ottaa toisen nimissä: sen voi tehdä vain liittymän haltija.

Läheisesi suostumuksella voit siis auttaa häntä erilaisten asioiden hoitamisessa. Auta, mutta älä ota niitä kokonaan hoitaaksesi. Vastuu rahapelaamisesta aiheutuneiden laskujen maksamisessa ja muiden talousongelmien korjaamisessa kannattaa säilyttää pelaajalla itselleen.

Raha-asioiden kontrollointiin toimivin keino on, että perheessä rahat siirretään palkkapäivänä sen puolison tilille, jolla peliongelmaa ei ole. Kevyempiä rajoituskeinoja voit lukea täältä, kysymyksestä 4.

Jos koet, ettei läheisesi ole kyvykäs huolehtimaan itsestään tai raha-asioistaan, voit hakea hänelle maistraatista edunvalvojaa. Maistraatti selvittää hakemuksen tai ilmoituksen perusteella hoitavalta lääkäriltä, asiasta tietäviltä terveydenhuollon ammattilaisilta ja sosiaaliviranomaisilta lisätietoja siitä, tarvitseeko henkilö edunvalvontaa. Myös henkilöä ja ilmoittajaa itseään kuullaan.

Maistraatti voi määrätä edunvalvojan, mikäli henkilö itse on hakenut edunvalvojan määräämistä ja pyytänyt, että tietty henkilö määrättäisiin hänen edunvalvojakseen. Muussa tapauksessa edunvalvontapäätöksen tekee käräjäoikeus. Henkilön toimintakelpoisuutta rajoitetaan asteittain, eikä sen enempää kuin asianomaisen suojaamiseksi on tarpeen. Neljän vuoden välein selvitetään, onko edunvalvontaa tarve jatkaa. Edunvalvonta liittyy siis usein haastaviin elämäntilanteisiin, eikä se ole loppuelämän pituinen.

Edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään sopiva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa. Tutustu edunvalvontakäytäntöihin tarkemmin tästä ja kysy maistraatista tarkempaa tietoa.

Monet pelaajat “paranevat”, aivan kuten monet päihde- tai muusta riippuvuudesta kärsineet saavat ongelmansa hallintaan. Kaikilla on mahdollisuus toipua. Sitä, kuka toipuu, ei voi etukäteen tietää.

Rahapeliongelmista kärsivä voi siis oppia uusia elämän- ja arjen hallinnan keinoja, joihin ei kuulu pelaaminen tai joihin kuuluu kontrollissa pysyvä pelaaminen. Täältä ja täältä voit lukea rahapeliongelmasta eroon päässeiden ihmisten selviytymistarinoita.

Joillekin henkilöille pelaaminen on saattanut toimia pakokeinona vaikeassa elämäntilanteessa ja pelaaminen on voinut olla tapa yrittää ratkoa muita ongelmia. Elämäntilanteen muuttuessa ja muita ongelmanratkaisukeinoja oppiessaan saattaa henkilö huomata, ettei enää käytä pelaamistaan selviytymis- tai tunnesäätelyn keinonaan.

Peliriippuvuudesta kärsivä henkilö kokee toisinaan, että taipumus pelata ja viehätys rahapeleihin tulee säilymään hänessä aina. Tällöinkin henkilön on mahdollista opetella arkea, jossa riippuvuus ei ohjaa hänen toimintaansa. Elämän- ja pelaamattomuuden hallintaan on olemassa lukuisia keinoja: itseapuvälineitä, vertaisryhmiä, terapiaa, tietoa ja kirjallisuutta.

Ongelmallisesti pelaavaan henkilöön voi oppia luottamaan, kuten kehen tahansa muuhun ihmiseen, joka on muuttanut toimintatapojaan entisestä tavastaan poiketen. Luottamus ihmissuhteissa perustuu siihen, että uskomme toisen sanaan tai lupaukseen, jonka hän meille antaa.

Haitallisen pelaamisen lopettamiseen kuuluukin usein avoimuuden ja rehellisyyden uudelleenopettelu. Pelaaja oppii tunnistamaan itsepetokseen liittyviä tunteitaan, ajatuksiaan, tekojaan sekä näihin liittyviä tilanteita.

Pelaajan ja läheisen on hyödyksi oppia puhumaan toisilleen avoimesti, salailematta tai kaunistelematta asioita. Pelaaja, joka opettelee ilmaisemaan itseään avoimesti, voi antaa läheiselleen mahdollisuuden tukea itseään vaikeissa tilanteissa. Näin läheinenkin voi oppia näkemään, mitkä arjen tilanteet saattavat herättää peliajatuksia tai pelihimon.

Tukea, apua ja työkaluja ihmissuhteiden toimivuuteen ja luottamuksen rakentamiseen on olemassa laajasti: Kirjat, oppaat, yksilö- ja parikurssit sekä oman kunnan perhe- ja parisuhdepalvelut. Väestöliiton parisuhdepalveluihin voit tutustua täältä, Kirkon maksuttoman perhe- ja parisuhdeneuvonnan (tarjolla myös muille kuin kirkkoon kuuluville) yhteystietoja löydät täältä.