Videopelaaminen ongelmana

Videopelaaminenkin voi muodostua ongelmalliseksi, vaikka hieman eri tavalla kuin rahapelaaminen. Tässä artikkelissa kerrotaan mitä tiedetään videopelaamiseen liittyvien ongelmien yleisyydestä, miten ongelmallinen pelaaminen määritellään ja mikä on sen vakava muoto, joka tunnetaan peliriippuvuutena.

Käytämme yksinkertaisuuden vuoksi sanoja videopeliongelma ja videopeliriippuvuus tarkoittamaan tietokone-, konsoli- ja mobiilipeleihin liittyviä ongelmia. Virallisessa tautiluokituksessa käytetään termiä digipeliriippuvuus. Ihmiset itse käyttävät useimmiten kokemustaan vastaavia termejä, kuten tietokonepeliriippuvuus. Useimmiten termistä riippumatta tarkoitetaan samaa asiaa.

Ongelmien yleisyys

Suomalaisista 78 prosenttia pelaa videopelejä (Pelaajabarometri 2020). Nykyisin jo kaiken ikäiset pelaavat, vaikka nuoremmat ikäluokat pelaavat edelleen eniten. Ongelman yleisyydestä on saatavilla jo joitakin arvioita, mutta arvioiden tarkkuudessa on jonkin verran epävarmuutta, koska mittarit vielä kehittyvät: 

• 1,3 % suomalaisista 15-74-vuotiaista pelasi ongelmallisesti Gaming Addiction Scale -mittarilla (GAS-7) arvioituna. Se tarkoittaisi väestötasolla noin 48 700 henkilöä. (Suomalaisten rahapelaaminen 2019 -tutkimus)
• Aktiivisesti digitaalisia viihdepelejä pelaavista 14,1 % ilmoittaa kokevansa ainakin joskus ja 2,4 % toistuvasti vaikeuksia rajoittaa pelaamistaan (Pelaajabarometri 2020).
• Kyselytutkimus 13-24-vuotiaille suomalaisille havaitsi 4,2 %:lla vastaajista ongelmallista pelaamista Gaming Addiction Scale-mittarilla 

Ongelmallinen pelaaminen koskettaa todennäköisesti pientä osaa pelaajista. Ongelman yleistymisestä pelaavien joukossa ei ole viitteitä. Pelaajien kokonaismäärä on kasvanut ja tietoisuus ongelman olemassaolosta on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mikä voi selittää arkihavaintoa siitä, että ongelmallinen digipelaaminen olisi yleistynyt.

Ongelmia on useammin niissä ryhmissä, jotka pelaavat enemmän. Pelaamisen määrä ei kuitenkaan tee ongelmaa. Pelaamisen määrää keskeisempää on sen vaikutus kokonaishyvinvointiin.

Ongelmallinen videopelaaminen ei aina ole riippuvuutta 

Yksinkertaistaen ongelmallisessa pelaamisessa on kyse pelaamisen ja ongelmien kytkeytymisestä yhteen. Ongelmallinen pelaaminen ei välttämättä ole pakonomaista tai riippuvuus. Keskeistä on pelaamisen haitalliset seuraukset hyvinvointiin, terveyteen, arjen sujumiseen, talouteen tai ihmissuhteisiin, kuten parisuhteeseen.

Artikkeli: Kun rakkaus rakoilee pelaamisen takia.

Ongelmallista on, kun pelaaminen ja ongelmat muodostuvat toisiaan ruokkivaksi kierteeksi: 

• Pelaamisen seurauksena syntyy ongelmia, kuten toistuvia riitoja läheisten kanssa tai univajetta. 
• Pelaaminen on seurausta ongelmista, kuten ahdistavasta elämäntilanteesta, jota pääsee hetkeksi pakoon pelaamalla ja pakeneminen estää ongelmien ratkaisemisen. 

Ongelmallinen pelaaminen siis ylläpitää, pahentaa tai synnyttää ongelmia pelaamisen ulkopuolisessa elämässä. Pelaaja ei joko halua tai kykene muuttamaan pelitapojaan, vaikka tunnistaisi niiden haitalliset seuraukset.  

Tutkimus ei vielä ole selvittänyt kumpi tulee ensin, ongelmat vai pelaaminen. Yksilön elämässä vaikutuksia voi usein hahmottaa molempiin suuntiin.

Videopeliriippuvuus 

Ongelmallinen pelaaminen on vaikeimmillaan pakonomaista. WHO:n ICD-11 diagnostiseen tautiluokitukseen se on nostettu toiminnallisten riippuvuuksien luokkaan digipeliriippuvuus nimellä. Digipelaaminen on virallisten tahojen käyttämä termi videopelaamiselle.

Videopeliriippuvuuden keskeisiä tunnuspiirteitä ovat 

1. heikentynyt pelaamisen hallinta (esim. milloin aloittaa, kauan jatkaa, missä pelaa, kuinka intensiivisesti uppoutuu),
2. muut kiinnostuksen kohteet ja päivittäiset toiminnot väistyvät pelaamisen tieltä; ja 
3. pelaamisen jatkaminen tai lisääntyminen sen vakavista kielteisistä seurauksista huolimatta.  

Diagnoosin saadakseen kaikkien tunnuspiirteiden on oltava näkyviä vähintään 12 kuukauden ajan. Lue lisää digipeliriippuvuuden oireista, taustatekijöistä ja hoidosta Terveyskirjastosta.

Pelaamisen hallinta heikkenee pikkuhiljaa. Kokemus pakonomaisuudesta syntyy vasta, kun on yrittänyt hallita pelaamistaan ja toistuvasti epäonnistunut siinä. Hiljalleen vaikeutuvaan tilanteeseenkin voi sopeutua, ennen kuin sen vakavuuteen havahtuu. Jälkikäteen voi olla vaikea uskoa miksei tehnyt asialle jotain jo aiemmin. Ongelman luonteeseen kuuluu toiminnan automatisaatio, joka pitää huolen siitä, ettei omaa toimintaansa tule tarkastelleeksi.