Peliriippuvuus aivoissa

Kun peliriippuvuuden ja aivojen suhdetta on tutkittu, on perinteisesti korostettu dopamiinin keskeistä roolia riippuvuuden muodostumisessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä useissa tutkimuksissa on johdonmukaisesti todettu dopamiinijärjestelmän olevan keskeinen ylläpitävä rakenne myös esimerkiksi heroiini- ja kokaiiniriippuvuuksissa.

Dopamiini on keskeinen välittäjäaine aivoverkostoissa, jotka liittyvät oppimiseen, palkitsemiseen ja haluamiseen. Silti peliongelman esittäminen ainoastaan dopamiinijärjestelmän muutoksina on turhan yksinkertaistavaa. Jotta voitaisiin ymmärtää peliriippuvuutta kokonaisvaltaisemmin, on tärkeää, että neurotieteellinen näkökulma otettaisiin huomioon laajemmin.

Dopamiinijärjestelmän lisäksi muillakin aivoalueilla on merkitystä

Muillakin aivojemme alueilla ja välittäjäaineilla on tärkeä rooli haitallisen rahapelaamisen taustalla. Keskeisiä ovat aivojemme verkostot ja välittäjäaineet, jotka osallistuvat oppimiseen, palkintojen arvon punnitsemiseen, stressiin, tunteiden hallintaan, sekä keskeisesti – impulsiivisuuteen.

Näillä välittäjäaineilla on merkittävä rooli peliriippuvuudessa:

• Sisäsyntyiset opiaatit vaikuttavat mielihyvän kokemiseen.
• Glutamaatti vaikuttaa kognitiiviseen toimintaan, kuten päätöksentekoon, ajatteluun ja muistiin.
• Serotoniini vaikuttaa impulsiivisuuteen.
• Noradrenaliini kiihdyttää elimistön toimintaa ja nostaa verenpainetta.
• Kortisoli liittyy kehon stressireaktioon pelatessa.
• Dopamiini tuottaa mielihyvää ja sillä on tärkeä rooli palkitsemisessa ja oppimisessa.

Tätä listaa tarkasteltaessa voimme nähdä konkreettisesti, että dopamiini ei ole ainoa välittäjäaine, jolla on rooli toiminnoissa, joita pelaamisen aikana tapahtuu.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Rahapelejä pelatessa aivoissamme on samanaikaisesti käynnissä useampia eri prosesseja. Tapahtuu päätöksentekoa, muistiin ja aiempaan oppimiseen perustuvia valintoja, palkitsemista, mielihyvää, kiihtymistä ja stressiä. Nämä prosessit koostuvat aivoissa ikään kuin erillisistä koneiston rattaista, jotka vaikuttavat toisiinsa. Yksikään ratas ei pyöri tyhjiössä tai itsenäisesti. Nämä rattaat ovat aivojen toiminnallisia verkostoja ja niiden tarkastelu voi auttaa meitä ymmärtämään peliongelmaa paremmin.

Mitä voimme oppia aivoja tarkastellessa?

Miksi muidenkin alueiden ja välittäjäaineiden korostaminen peliriippuvuuksien suhteen on niin tärkeää? Peliriippuvuus on diagnosoitava toiminnallinen riippuvuus, joka vaikuttaa aivotoimintaan tavalla, joka on nähtävissä kuvantamalla keskeisiä aivoverkostoja ja välittäjäaineita.

Tämä tutkittu tieto vahvistaa pelaajien usein kokemaa oman kontrollin menetystä, pelihimoa ja selittää sitä, miksi pelaamista on niin vaikea lopettaa.

Aivot ovat tottuneet toimimaan ympäristössä, jossa pelaaminen vahvistaa useiden välittäjäaineverkostojen toimintaa. Peliriippuvaiset aivot kannustavat pelaajaa jatkamaan toimintaa, joka ylläpitää tätä muodostunutta toiminnallista kokonaisuutta. Tämän vuoksi pelaamisen lopettaminen johtaa fysiologisiin muutoksiin, jotka saattavat ilmetä vieroitusoireina, kuten keskittymisvaikeutena, päänsärkynä ja unettomuutena.

Laajentamalla neurotieteellistä näkökulmaa on mahdollista saada tietoa hoitokeinojen toimivuudesta, sekä purkaa peliongelmiin yhä liittyvää stigmaa.

On myös tärkeää ymmärtää peliriippuvuudelle altistavia tekijöitä. Peliriippuvuuden oirekuva on usein hyvin monimuotoinen. Nykytutkimusten valossa impulsiivisuuden on kuitenkin todettu olevan piirre, joka yhdistää useita erilaisissa tilanteissa olevia pelaajia. Impulsiivisuus on myös merkittävä pelaamiselle altistava tekijä ja siitä on mahdollista saada lisää tietoa aivotutkimuksilla. Jos peliriippuvuuksista puhuttaessa keskitymme vain dopamiinijärjestelmään, jätämme keskustelun ulkopuolelle monet pelaamiselle altistavat tekijät ja ajatusharhat.

Tuoreita tuloksia aivotutkimuksesta

Keskeisimpiä aivoalueita peliriippuvuuden taustalla ovat yhteydet ventromediaalisen etuotsalohkon (ventromedial prefrontal cortex) ja ventraalisen striatumin (ventral striatum) välillä.

Aivojen ventromediaalisella etuotsalohkolla on keskeinen rooli impulssikontrollissa ja sen aktivaatio on liitetty muun muassa tunneperäiseen päätöksen tekoon. Alueella on merkittävä rooli sille, minkälaista arvoa jollekin päätökselle tai toiminnolle annamme. Aivotutkimuksissa on havaittu, että tämä alue aktivoituu yhtä voimakkaasti niin voiton kuin voiton odotuksenkin yhteydessä henkilöillä, joilla on todettu peliriippuvuus.

Toleranssin kasvu ja päätöksenteon vinoutumat

Tämä voi osaltaan selittää myös sen, miksi pelaaminen itsessään saa pelaajat jatkamaan toimintaa ja toisaalta sen, miksi voitto ei pelaamisen jatkuessa aiheuta enää yhtä suurta tunnereaktiota. Tällöin voidaan puhua toleranssin kasvamisesta. Ventraalista striatumia voidaan pitää monen aivojen toiminnallisen verkoston solmukohtana. Se on ikään kuin pieni ratas, joka liikuttaa montaa muuta ympäröivää ratasta. Tämän alueen aktiivisuus on liitetty nimenomaan voiton odottamiseen, eikä itse voittoon.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Ventromediaalisen etuotsalohkon ja ventraalisen striatumin poikkeava toiminnallinen aktivaatio selittää päätöksentekoon liittyviä vinoumia, joita peliriippuvuuksissa usein esiintyy.

Alueiden on todettu olevan vähemmän aktiivisia peliriippuvuus-diagnoosin saaneiden henkilöiden keskuudessa päätöksen teon hetkellä. On arvioitu, että tämä vähäisempi aktiivisuus peliriippuvuuden yhteydessä viittaa siihen, että rahallinen palkinto tai häviö aiheuttaa vähäisemmän tunnelatauksen verrattuna niihin henkilöihin, jotka eivät pelaa.

Impulsiivisuus

Myös tuoreessa Turun yliopiston tutkimuksessa keskityttiin näihin alueisiin ja tutkittiin dopamiinin ja serotoniinin rooleja peliriippuvuudessa.

Tutkimus osoitti, että serotoniinin sitoutuminen ventromediaalisessa etuotsalohkossa oli peliriippuvuusdiagnoosin saaneiden keskuudessa erilaista kuin pelaamattomilla verrokeilla. Tämä peliriippuvuuden yhteydessä havaittu poikkeava ventromediaalisen etuotsalohkon aktivaatio oli yhteydessä impulsiivisuuteen. Vastaavaa yhteyttä impulsiivisuuden ja dopamiinin välillä ei havaittu. Tämä tulos alleviivaa tarvetta ottaa myös muut välittäjäaineet huomioon peliriippuvuutta selittävinä tekijöinä.

Aivotutkimus apuna peliriippuvuuden hoidossa

Aivotutkimuksen avulla voidaan saada myös tietoa, jonka perusteella voidaan kehittää uusia hoitomuotoja peliriippuvuuteen.

Hoidossa on keskeistä pelaamiselle altistavien ajatustapojen ja -mallien tunnistaminen, sekä uusien opettelu.

Lue myös Rahapeliongelma ja aivot

Toiminnanohjaus

Toiminnanohjaus on toimintamme ja ajattelumme kontrollointia, suunnittelu ja säätelyä. On tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa usein pelaa ja toisaalta onko taustalla jokin tunnetila tai toiminta, joka johtaa pelaamiseen. Olennaista on toiminnanohjauksen vahvistaminen, jolloin impulsiivista tai osin automatisoitunutta toimintaa voi hallita paremmin.

Toiminnanohjauksen taustalla keskeisimpiä aivoalueita ovat etuotsalohkon alueet, joissa muun muassa serotoniinilla on todettu olevan merkittävä rooli.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kun jälleen pohdimme aivoja erilaisista rattaista koostuvana mekanismina, voidaan ajatella impulssikontrollin olevan yksi toiminnallinen ratas ja dopamiinijärjestelmän olevan siitä erillinen oma rattaansa.

Dopamiinijärjestelmä ei pyöri yksinään, vaan se on yhteydessä myös toiminnanohjaukseemme. Sen vahvistamiseen on peliriippuvuuden hoidossa mahdollista vaikuttaa. Tämän rattaan kääntäminen vaikuttaa myös poikkeuksellisesti toimivaan dopamiinijärjestelmään. Jos tätä tietoa laajemmin ymmärrettäisiin yhteiskunnassa, olisi mahdollista purkaa peliongelmiin ja -riippuvuuksiin liittyvää stigmaa. Kukaan ei valitse peliriippuvuutta vaan se kehittyy vähitellen samalla muokaten aivotoimintaa.

Toivoa rahapelaamisen kanssa painiville

Neurotieteellinen tieto voi tuoda myös toivoa pelaamisen kanssa painiville. Tietoisuustaitojen opettelun on aivotutkimuksissa todettu parantavan itsekontrollia ja näin tukevan pelihimon vastustamista, sekä kykyä ohjata keskittyminen pois peliajatuksista.

Lue myös Miksi stressinhallinta on toipumisessa tärkeää

Aivokuvantamalla on saatu näyttöä siitä, miten riippuvuudesta toipuvat aivot toiminnallisesti myös palautuvat. Ärsykkeet, jotka ennen ovat aiheuttaneet himoa riippuvuuden kohteeseen eivät enää saa aivoja reagoimaan samalla tavalla, kuin riippuvuuden ollessa aktiivisimmillaan. Toipuminen vaikeastakin peliriippuvuudesta on mahdollista.

Kirjoittaja: Alli Pätynen, neurotieteilijä ja Peluurin asiakastyöntekijä

Riippuvuus viinasta on helppo ymmärtää, mutta miten syntyy peliriippuvuus? Kuuntele Yle Areenassa. 

Lähteitä ja lisätietoa:

• Peliriippuvuuden hoito
• Pelihimon neurobiologiaa
• Neurobiology of gambling behavior
• Impulsivity in gambling disorder and problem gambling: a meta-analysis
• Pathological gambling is linked to reduced activation of the mesolimbic reward system
• Serotonergic and dopaminergic control of impulsivity in gambling disorder
•  Mindfulness training targets neurocognitive mechanisms of addiction at the attention-appraisal-emotion interface
• Dopamine release in human ventral striatum and expectation of reward
• Neurofunctional reward processing changes in cocaine dependence during recovery
• Ventral striatal neurons encode the value of the chosen action