Myyttejä ja faktoja ongelmapelaamisesta

Myytti 1. Peliongelma on henkilökohtainen ongelma ja vaikuttaa vain pelaajaan

Fakta 1: Väestötutkimuksen mukaan (2012) Suomessa on noin 110 000 ihmistä, joille rahapelaaminen aiheuttaa ongelmia. THL:n tutkimuksen mukaan lähes viidennekselle suomalaisista on lähipiirissään ihminen, jolle pelaaminen aiheuttaa ongelmia.

Aina ei tule ajatelleeksi, että rahapeliongelmasta seuraa pelaajan lisäksi myös lähipiirille eritasoisia emotionaalisia, ihmissuhde- sekä talousongelmia. Pelaamisen mahdollisesti aiheuttama stressi, masennus, viha tai itsetuhoisuus heijastuvat lähipiirin hyvinvointiin; samoin salailu, luottamuksen puute tai pelaajan vetäytyminen ja ihmiskontaktien välttely.

Rahavaikeudet ja toisen varoilla eläminen vaikuttavat omalta osaltaan ihmissuhteisiin. Pelaamisen käytetty aika on aina muusta pois. Lähipiirille ongelmapelaaminen tulee usein yllätyksenä. Pelaaja on taitava salaamaan pelaamisensa lähipiiriltään, eikä välttämättä aina edes itse havaitse liiallista pelaamistaan. Moni pelaaja havahtuu ongelmaansa vasta siinä vaiheessa, kun he ovat suurissa rahavaikeuksissa tai perhesuhteet ovat romahtaneet.

Myytti 2: Rahapeliongelmasta kärsivä on helppo tunnistaa

Fakta 2: Ovatko pelikonetta pitkään naputtava rouva tai isoilla panoksilla urheiluvedonlyöntiä lyövä nuorimies automaattisesti ongelmapelaajia? Onko rahapeliongelmasta kärsivä helppo tunnistaa?

Ei. Pelaaminen on ongelma silloin, kun se aiheuttaa haittoja ja rajaa muuta elämää. Pelaaminen vaikuttaa jokaiseen yksilöllisesti. Selkeimmin peliongelman tunnistaa siitä, aiheuttaako pelaaminen haittoja elämään.

Peliongelmasta voi kärsiä niin rikas kuin köyhä, nuori tai vanha, mies tai nainen, yksinäinen tai seuraihminen. Ongelmapelaaminen pysyy pitkään piilossa, koska selvästi näkyviä tunnusmerkkejä ei ole, toisin kuin esimerkiksi päihdeongelmissa.

Myytti 3: Peliongelma on talousongelma

Fakta 3: Moni pelaaja ajattelee, että rahapeliongelma on ainoastaan talousongelma. Totta onkin, että eri ihmisillä on eri määrät varaa laittaa peleihin. Myös tiukka taloustilanne voi ajaa ihmisen rikastumistoiveissaan pelin äärelle. Peliongelma ei kuitenkaan ratkea sillä, että raha-asiat saa kuntoon.

Jos läheinen maksaa pelivelat tai lainaa pelaajalle, tämä yleensä vain pitkittää ongelman kohtaamista ja toipumisyrityksiä. Monet ongelmapelaajat pelaavat niin pitkään, kuin heillä on rahaa saatavilla.

Mitä nopeammin pohja tulee vastaan, sen nopeammin pelaaja todennäköisesti ymmärtää käyttäytymisensä seuraukset ja aloittaa ponnistelut käyttäytymisensä muuttamiseksi.

Myytti 4: Rahapeliriippuvuus on etenevä sairaus, josta voi toipua, muttei koskaan päästä eroon

Fakta 4: Rahapeliriippuvuus löytyy niin eurooppalaisesta ICD 10 -tautiluokituksesta kuin amerikkalaisen DSM 5 -diagnoosijärjestelmästä. Kyse on siis lääketieteen piirissä sairaudeksi määritellystä ja tunnustetusta ilmiöstä. Kyse ei kuitenkaan ole pysyvästä tilasta eikä kyseessä ole aina jatkuvasti paheneva ongelma. Vakavastakin riippuvuudesta voi päästä eroon. Pelihaittoja on myös monenlaisia eikä ongelmapelaamisessa aina ole kyse rahapeliriippuvuuden diagnostiset kriteerit täyttävästä ongelmasta. Ilmiö on paljon laajempi ja monitasoisempi.

Myytti 5: Peliongelmasta on vain yksi oikea tapa päästä eroon

Fakta 5: Muutos alkaa siitä, kun ihmiselle herää halu muuttua. Toipumispolkuja on monia, eikä kaikille ihmisille toimivaa yhtä oikeaa apukeinoa ole olemassa. Joku toipuu läheistensä tuella, toinen vertaistukiryhmässä, kolmas terapiassa, neljäs itsenäisesti tai oma-apumenetelmiä hyödyntämällä. Viides tarvitsee laitoshoitoa tai lääkitystä.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on osoittautunut lupaavaksi hoitomuodoksi riippuvuusongelmissa, myös rahapeliriippuvuudessa. Muutokseen ihminen tarvitsee yleensä motivaatiota, uusia taitoja ja näkökulmia sekä pystyvyyden tunnetta (uskoa kykyihinsä vaikuttaa elämänsä tapahtumiin ja mahdollisuuteen muuttua). Mikä tahansa keino, jolla näitä voi lisätä, on hyödyksi. Rehellisyys ja avoimuus ovat monille pääavaimia muutoksessa.

Myytti 6: Peliongelmainen ei voi ikinä oppia pelaamaan kohtuudella

Fakta 6: Moni ongelmapelaaja ei haluaisi luopua kokonaan peleistä. Onko pelit pakko lopettaa kokonaan?

Monelle vakavista peliongelmista kärsineelle varmin tapa on pysyä kokonaan erossa peleistä. Osa voi sen sijaan pelata pelejä, jotka eivät ole aiheuttaneet haittoja ja jotka eivät ole piirteiltään erityisen koukuttavia (esim. lotto).

Myös haittoja aiemmin aiheuttaneiden pelien pelaaminen saattaa osalle olla myöhemmin mahdollista, mikäli esimerkiksi ongelmapelaamiseen aiemmin ajanut elämäntilanne on muuttunut. Vaarana kuitenkin on, että kerran pelejä ongelmallisesti pelannut kehittää ongelman peleihin uudelleen. Rahapeleistä voittaa aina silloin tällöin ja monelle ongelmallisesti pelaavalle nämä voitot voivat aiheuttaa sen, että pelaaminen karkaa taas käsistä.

Myytti 7: Minun on hoidettava yksi pulma kerrallaan

Fakta 7: Joskus rahapeliongelma on ainoa ongelma, mutta usein käy niin, että ongelmat kasaantuvat. Peliongelmaan saattaa liittyä masennusta, velkaantumista ja joskus myös päihdeongelmaa. Usein ongelmapelaaminen on seurausta jostakin: surusta, yksinäisyydestä tai jännityksen puutteesta.

Paras keino onnistua tavoitteessaan on yrittää parantaa elämänsä laatua monella osa-alueella. Kun velkaongelmat painavat, niitä kannattaa selvitellä samalla kun ratkaisee myös peliongelmaansa.