Ongelmallinen digipelaaminen kansainväliseen ICD-11 -luokitukseen
Pelihäiriö (gaming disorder) määritellään järjestelmässä mielenterveyden häiriöksi
Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt tietokone-, konsoli- ja mobiilipelaamista koskevan pelihäiriön kansainväliseen ICD-11 -tautiluokitukseen. Virallinen diagnoosi parantaa todennäköisesti palveluiden saatavuutta ja helpottaa avun saamista niille, joille digipelaaminen aiheuttaa vakavia ongelmia. Määritelmän käyttöönotto vie useamman vuoden.
Pitkään jatkunut liiallinen pelaaminen voi vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi ihmissuhteisiin, terveyteen sekä työhön ja opiskeluun. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ongelmalliseen pelaamiseen liittyy usein masennusta, ahdistuneisuutta tai erilaisia sosiaalisia ongelmia. Usein pelaamiseen yritetään paeta myös muita elämän vaikeuksia, jolloin keskeistä on tarkastella pelaamisen taustalla vaikuttavia syitä.
Kriteeristö helpottaa ongelmapelaamisen määrittelyä ja tunnistamista
Digipelaamisen ongelmien sisällyttäminen tautiluokitukseen jakaa tutkijoiden mielipiteitä ja päätös on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä. Kriteeristö kuitenkin selkeyttää nykyistä tilannetta ja helpottaa ilmiön määrittelyä.
- Sen lisäksi, että pystytään paremmin määrittelemään mikä on ongelmallista pelaamista, pystytään määrittelemään mitä se ei ole. Sitä ei tule esimerkiksi sekoittaa varsin tavallisiin lapsiperheiden peleihin liittyviin kasvatuksellisiin haasteisiin, niin turhauttavia kuin ne monissa perheissä ovatkin, Peluurin yksikön päällikkö Inka Silvennoinen summaa.
Digipeliongelmissa pelaaja jää usein palveluiden ulkopuolelle
Apua digipelaamisen ongelmiin on ollut huonosti saatavilla ja todennäköistä on, että virallinen diagnoosi lisää palveluiden saatavuutta. Peliklinikan palveluihin hakeutuu rahapelaajien lisäksi myös jonkin verran digipelaajia, heidän läheisiään sekä työssään digipeliongelmia kohtaavia.
- Suurimmalle osalle digipelaaminen on positiivista ja elämään iloa tuotavaa ajanvietettä ja vakavia ongelmia se aiheuttaa melko pienelle joukolle. Tämä joukko jää kuitenkin valitettavan usein palveluiden ulkopuolelle ja vaille tarvitsemaansa tukea, Silvennoinen toteaa.
Digipeliriippuvuuden diagnostiset kriteerit
Digipeliriippuvuuden diagnosointiin on määritelty kolme keskeistä kriteeriä. Näitä ovat
1. Heikentynyt kontrolli pelaamiseen
2. Pelaamisen asettaminen päivittäisten toimien sekä muun elämän edelle
3. Pelaamisen jatkaminen tai lisääminen kielteisistä seurauksista huolimatta
Diagnoosi edellyttää, että käyttäytyminen on jatkuvaa ja toistuvaa sekä riittävän vakavaa. Lisäksi ongelmia aiheuttaneen pelaamisen on pitänyt jatkua vähintään vuoden.
