Avun hakemisesta toipumisen tielle
Tuona kesäpäivän aamuna hylkäsin ”Minä pärjään yksin” -ajatukseni ja hain apua. Peluurin chatista sain akuutin ensiavun, joka auttoi peliongelmasta toipumisen tielle.
On lämpimän kesäpäivän aamu ja yritän parhaani mukaan keskittyä kasaantuneisiin töihin. Puhelimessa on kuitenkin kasinosivu auki ja innolla odotan voittoa. Voittoa ei tule, siinä meni viimeiset rahani. Ahdistuneena itku kurkussa mietin vaihtoehtoja.
”Jos nyt otan lisää lainaa, niin voitan varmasti isosti, voin maksaa lainat pois ja lopettaa.” Havahdun kuitenkin tähän liian tuttuun ja monesti käyttämääni valheelliseen ajatukseen.
"En halua enää elää näin!"
Pään sisällä pyörii aivan liikaa ahdistavia ajatuksia, pakko päästä kertomaan jollekin…
Peluurin sivujen alalaidassa näkyy chat -ikkuna, avaan sen ja kirjoitan sen hetkiset tunteet avoimesti, odotan jännityksellä vastausta.
Minulle vastannut henkilö ei tuomitse ja suosittelee hakemaan ulkopuolista apua sekä ehdottaa kertomaan tilanteestani läheiselle. Ensiapuna täytyisi tehdä kaikki tarvittava estääkseni itseäni pelaamasta.
Ennen tuota kesäpäivän aamua olin elänyt sumussa taistellen itseäni vastaan pitkään. Sinä päivänä ymmärsin ensimmäistä kertaa, että tähän asiaan tulen tarvitsemaan apua.
Akuuttina hetkenä oli lohdullista saada apua henkilöltä, joka ymmärsi mistä puhuin ja antoi selkeät ohjeet, miten toimia jatkossa.
"Tänään päätin, ett nyt riittää, kerroin miehelleni"
Tiesin, että tuleva osuus – puhuminen läheiselle- tulisi olemaan vaikein. Olin melko varma, että puolisoni haluaa tämän jälkeen erota. Onneksi näin ei käynyt ja vaikka kertominen olikin vaikein osuus, oli se myös samalla huojentavin. Sen jälkeen kun olin paljastanut tilanteen puolisolleni, istuin yksin takapihalla, selasin Peluurin sivuja ja aloitin kirjoittamaan päiväkirjaani:
”Eli olen pelannut muutaman vuoden, viimeiset 1,5vuotta enemmän. Aloin ottamaan lainoja eri yhtiöistä peittääkseen häviöt ja aina uuden lainan ottaessa lupasin etten enää, enpä... vuoden alussa oli jakso kun pystyin olemaan parisen kk pelaamatta, kaikki näytti jo paremmalta. Kunnes ratkesin, otin lisää lainaa ja ratkesin lisää. Viimeiset kk ollut ruokahalu poissa, tupakka maistuu jälleen ja nukkumisesta ei tuu mitään. Tänään päätin et nyt riittää, kerroin miehelleni. Olin täysin varma että hän lähtee kävelee pois, toistaseks ei oo lähtenyt. Mutta tämä tilanne, on aivan hirveä, itkulle ei näy loppua (ihanku se mitään auttaisi). Aina oli vaan toivo et mä selviän yksin, en mä tarvii apua, nyt kun koko perhe tietää ja läheiset ystävät joita oon tänään pommittanu jotta ei tarvisi olla yksin ajatusteni kanssa, olen edes vähän helpottunu. Tosin tämä syyllisyys on aivan hirveä. Ei tiedä mitenpäin olisi tai olisi olematta. Huhh, sainpa tähänkin kerrottua. Nyt vaan päivä kerralla ja euro kerralla velkoja pois. Luottotiedot vielä onneksi pysyneet. Vaikeeta tämä kyllä.”
Peluurin sivusto oli minulle kuin toinen koti
Seuraavana aamuna päivitin tilannettani OmaPeluurin päiväkirjaan, jonka jälkeen aloin saamaan uskomattoman tsemppaavia vastauksia ja vertaistukea. Kirjoittelin myös itse usein muiden ketjuihin vastauksia ja kaiken kaikkiaan päiväkirja -osio oli minulle tuolloin isoin tukipilari. Peluurin sivusto oli minulle silloin kuin toinen koti.
Tuntuu uskomattomalta, että täysin tuntemattomat ihmiset pystyvät samaistumaan lähes kaikkeen, mitä itse käy läpi ja jakamaan kokemuksiaan rehellisesti.
Hain mukaan Tehostartti-ryhmään ja olin jonossa Peli-poikki ohjelmaan terapiani ohessa. Tehostartissa sain paljon ajattelemisen aihetta ja ohjaajilta myös vertaistukea. Peli-poikki ohjelma oli kuitenkin silmiä avaavin kokemus ja viikoittaiset puhelut oman terapeutin kanssa aivan mahtavia. Toki ohjelmassa oli rankkojakin osuuksia, mutta ellen olisi niitä käynyt läpi, en välttämättä olisi päässyt näin pitkälle.
Olin vieraillut Peluurin sivuilla aikaisemminkin pohtien tarvitsenko apua. Kuitenkin ”Minä pärjään yksin”, oli liian vahvana ajatuksissani ja muutaman kuukauden jono Peli-poikki ohjelmaan tuntui turhauttavalta. Aiemmin vierailin sivustolla ja tutustuin ohjelmiin pahimpina häviöhetkinä, jolloin olisin halunnut apua heti.
Tuona kyseisenä kesäpäivän aamuna chatista saamani apu oli itselleni se akuuttihetken ensiapu, joka auttoi eteenpäin.
Paljon olen käynyt läpi, paljon on vielä edessä
Tällä hetkellä minulla on pelaamatonta aikaa takana noin 3,5 vuotta. Kouluttauduin Pelirajattoman vertaistukiohjaajaksi ja olen ohjannut lähiryhmiä sekä toiminut vertaistukihenkilönä. Yhden kauden olin mukana myös Tehostartti-ohjelman vertaistukihenkilönä.
Elän perusarkea perheeni kanssa: työt, koti, harrastukset, ystävät ja mikä tärkeintä, luottamus on palautunut pikkuhiljaa perheeseen ja enää ei tarvitse salailla asioita. Paljon olen tehnyt työtä itseni kanssa ohjelmissa, terapiassa ja vapaaehtoisena toimimisessa. Paljon on vielä edessä, jotta pysyn erossa peleistä ja kehitän itseäni paremmaksi vapaaehtoistyössä.
Kati, Pelirajaton kokemusasiantuntija ja pienen lapsen äiti, joka pelatessaan rahasta piiloutui muilta. Vertaistoiminnan kautta hän on löytänyt kipinän toisenlaiseen itseensä.
Peluuri täyttää tänä vuonna pyöreät 20 vuotta. Toimintamme aikana olemme kehittyneet auttavasta puhelimesta monipuoliseksi palvelukokonaisuudeksi. Peluurin chat avattiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 ja vuosien aikana chatissa on käyty noin 3400 peliongelmaa koskevaa keskustelua.
