Blogikirjoitus: Rahapelijärjestelmä ja luottamus
Lisenssijärjestelmään siirtyminen huolestuttaa monia ongelmallisesti pelaavia ja heidän läheisiään, vaikka osa näkee siinä myös mahdollisuuksia parannuksiin.
"Jos päättäjillä olisi tahtotila luoda reilu rahapelijärjestelmä, meillä olisi jo sellainen."
Näin totesi eräs Tiltin kävijä rahapelijärjestelmää koskevassa keskustelussa, joka järjestettiin osana Tiltin vertaistoimintaa. Keskusteluissa nousi esiin paljon hyviä ja konkreettisia toimenpiteitä, joita mahdollisessa järjestelmämuutoksessa tulisi toteuttaa. Toisaalta ehdotusten rinnalla kulki toinen iso teema, epäluottamus.
”Rahapelaaminen on bisnestä ja on huoli, että raha puhuu”
Lisenssijärjestelmään siirtyminen huolestuttaa monia ongelmallisesti pelaavia ja heidän läheisiään, vaikka osa näkee siinä myös mahdollisuuksia parannuksiin. Huolen keskiössä ei välttämättä ole vain lisenssijärjestelmä, vaan epäluottamus siihen, millä perusteilla uudistusta tehdään ja millaisia taloudellisia tavoitteita sille asetetaan. Ajatus on, että kun raha on aina ennenkin ohjannut päätöksentekoa, ohjaa se sitä jatkossakin.
Keskustelussa puhe rahasta on korostunut huolestuttavasti.
Vaikka viime vuosina on otettu askelia oikeaan suuntaan, jaan tämän huolen. Neljätoista vuotta peliongelman parissa työskennelleenä optimismi ja usko muutokseen on ollut välillä koetuksella. Lisenssikeskustelussa on huolestuttavasti korostuneet verotulot, lisenssimaksut ja se kuinka paljon valtion kirstuun saataisiin lisää täytettä.
Pelihaittojen ehkäisy on vaarassa jäädä pakolliseksi sivulauseeksi. Tämä johtaa helposti siihen, että järjestelmä vaihtuu, mutta toistamme samat vanhat virheet. Ja niistä virheistä maksavat he, joilla on vähinten varaa hävitä.
Puheiden ja tekojen ristiriita ei rakenna luottamusta
Rahapeliongelmaan apua hakeneiden joukossa on paljon ihmisiä, joiden pelaaminen on alkanut jo lapsena kaupan rahapeliautomaatilla kenenkään puuttumatta.
He ovat eläneet elämänsä yhteiskunnassa, jossa rahapelaaminen ja rahapelimainonta on ollut läsnä arkisissa ympäristöissä, pelaamiseen on kannustettu, eikä riskeistä ole juuri puhuttu. He ovat vuosikausia seuranneet kuinka puheista huolimatta rahapelituotot ovat menneet rahapelihaittojen ehkäisyn edelle ja haavoittuvassa asemassa olevien suojeleminen on jäänyt tyhjäksi sanahelinäksi.
Luottamus päätöksentekoon ei ole korkealla.
Yhteiskuntana olemme tuottojen keräämisen nimissä antaneet pienen joukon pelaajia hävitä kaikki rahansa ja ottaa enemmän luottoja kuin on mitenkään ikinä mahdollista maksaa takaisin. Kaiken tämän jälkeen he ovat liian usein jääneet vaille peliongelmaan tarvitsemaansa tukea ja hoitoa. Ei ihme, ettei luottamus päätöksentekoon ja yhteiskunnan vastuunottoon ole korkealla.
Toivelistalla konkreettisia tekoja
Rahapeliongelman kokeneiden toivelistalla on turvallinen ympäristö, joka ei tyrkytä rahapelejä. Rahapelaajien itse ehdottamia konkreettisia keinoja ovat mainonnan ja markkinoinnin tiukka rajoittaminen, urheilusponsoroinnin kieltäminen, lasten ja nuorten suojelu kunnolla valvotuilla ikärajoilla sekä toimivat pakolliset pelinhallintavälineet. Yhtä tärkeää on bonusten ja ilmaiskierrosten kieltäminen sekä mahdollisuus estää itseltään kaikki rahapelaaminen, myös täysin pysyvästi.
Pelaajien toiveena on turvallinen arkiympäristö.
Toiveena on myös valistusta pelaamisen riskeistä: rahapelien yhteydessä tulisi olla varoitustekstejä tupakan tapaan. Rahapelitoiminnan valvontaan tarvitaan kunnolliset resurssit ja toimintavaltuudet sekä rikkomuksista kunnolliset sanktiot peliyhtiöille. Yhteiskunnan tulee lisäksi varmistaa, että laadukasta tukea ja hoitoa on helposti saatavilla sitä tarvitseville.
Toiveet eivät ole kohtuuttomia. Kun rahapelijärjestelmää mahdollisesti uudistetaan, teillä päättäjillä on mahdollisuus vahvistaa luottamusta tai rikkoa sitä entisestään. Yllättäkää meidät, asettakaa ihmiset tuottojen keräämisen edelle!
Blogin kirjoittaja Inka Silvennoinen toimii Sininauhaliiton pelihaittatyön yksikön (Peluuri ja Tiltti) päällikkönä.
