Häpeän voittaminen osana rahapeliongelmista toipumista
Häpeä vaikeuttaa avun hakemista, läheisille kertomista ja tilanteen selviämistä. Pahimmillaan se on haitallista kierrettä ruokkiva tunne. Kun pelaaja ottaa yhteyttä Peluuriin, ensimmäiset erävoitot häpeästä on jo otettu.
Häpeästä keskustellaan lähes päivittäin rahapeliongelmissa auttavien Peluurin ja Tiltin palveluissa. Asiakkaat kokevat häpeää ja syyllisyyttä oman kontrollin menetyksestä, talousongelmista, isoista veloista, läheisille valehtelusta ja omasta käytöksestään. Toipuminen alkaa, kun puhuu asioista avoimesti ja rehellisesti.
Häpeä vaikeuttaa avun hakemista, läheisille kertomista ja tilanteen selviämistä. Pahimmillaan se on haitallista kierrettä ruokkiva tunne.
Häpeä on tunteena vaikea kohdata ja ihminen mieluummin tukahduttaa sen ja välttelee sen kohtaamista hinnalla millä hyvänsä. Rahapeliongelmissa tämä näkyy ongelman salaamisena viimeiseen asti. Kun asiasta ei voi puhua, jää sen kanssa yksin. Silloin myös ongelmaa lähdetään ratkaisemaan yksin.
Tällöin ratkaisuvaihtoehdot ja näköala helposti kapenevat ja vanhat haitalliset toimintamallit pääsevät valtaan. Pahimmillaan ongelmaa lähdetään ratkaisemaan samoilla keinoilla, joilla ne ovat aiheutuneet.
Ison voiton toivossa pelataan ( ja hävitään) lisää tai haetaan uutta kulutusluottoa, jolla maksaa edellisiä pois. Haitallisia ratkaisuja tehdään, jotta ei tarvitsisi kertoa tilanteesta muille. Rahapelaamisen tappiot, velat ja korot jatkavat kasvuaan. Samoin häpeä ja syyllisyys.
(Teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Ensimmäistä kertaa ongelmaansa apua hakevia on yli puolet Peluurin auttavaan puhelimeen ja chattiin yhteyttä ottaneista. Usein siinä vaiheessa ongelma, sen salailu ja siihen liittyvä häpeä on kestänyt jo vuosia. Niistä on tullut osa elämää ja pahimmillaan osa minäkuvaa.
Kun pelaaja ottaa yhteyttä Peluuriin, ensimmäiset erävoitot häpeästä on jo otettu.
Ongelma on myönnetty itselle. Pelaajalla on ollut rohkeutta tarkastella toimintaansa ja todeta, ettei tilanne voi jatkua. Seuraava merkittävä askel on ollut myöntää se toiselle ihmiselle.
Häpeä tunteena saa meidät kääntymään sisäänpäin ja synnyttää tarvetta piiloutua. Vastalääkkeenä tähän on näkyväksi tuleminen, piilosta esiin astuminen.
Monella pelaajalla toipuminen alkaa, kun he kertovat läheisille tilanteestaan tai ylipäätään puhuvat asiasta jollekin rehellisesti. Avoimuuden myötä häpeä hiljalleen helpottuu ja voimavaroja jää asioiden selvittämiseen ja rahapeliongelmasta toipumiseen. Kun erääntyneet laskut on avattu, moneen eri paikkaan olevien velkojen määrät selvitetty ja tosiasiat myönnetty, on mahdollista lähteä etsimään tilanteeseen ratkaisuja.
Häpeä ei kasva tyhjiössä, vaan ympäristö ja yhteiskunnan arvot antavat sille kasvualustan.
Kun taloudellista menestystä pidetään ihmisyyden mittana, luottotiedotonta kohdellaan toisen luokan kansalaisena tai ongelmallisesti pelaavalle ehdotetaan ratkaisuksi pelaamisen lopettamista, ruokimme häpeää. Kun emme typistä rahapeliongelmaa ainoastaan yksilön ongelmaksi ja puhumme avoimesti rahasta, sen puutteesta tai siihen liittyvistä ongelmista, kavennamme häpeän elintilaa ja vähennämme sen voimaa.
Inka Silvennoinen
Kirjoittaja toimii yksikön päällikkönä Sininauhaliiton pelihaittatyössä, johon kuuluvat valtakunnallinen Peluuri sekä Tieto- ja tukipiste Tiltti Helsingissä.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran osana Takuusäätiön 30-vuotisjuhlajulkaisua joulukuussa 2020. Tekstiä on päivitetty 11.7.2024.
