Kontrollin menetys herätti kiinnostuksen pelitutkimukseen
Peliklinikan uusi tutkija Jussi Palomäki on tutkinut muun muassa tunteiden vaikutusta päätöksentekoon ja petoskäyttäytymistä pelitilanteissa. Jussilla on intohimona ymmärtää ilmiöitä ja ihmisten käyttäytymistä. Siirtymiseen yliopistomaailmasta pelihaittatyön käytännön ympäristöön hän suhtautuu motivoituneen uteliaasti.
Kerro hieman tutkijan taustastasi?
Olen koulutukseltani filosofian tohtori ja kognitiotieteen dosentti. Aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 2004 ja olin siellä tähän kevääseen asti, lukuun ottamatta kahden vuoden post-doc jaksoa 2014-2016 Newcastlen yliopistossa. Väitöstutkimuksessani tarkastelin emootioiden yhteyttä päätöksentekoon ja erityisesti tilttaamista. Tilttaamisella tarkoitan kontrollin menetystä pelitilanteessa negatiivisten tunteiden johdosta. Suurin osa pelitutkimuksestani on keskittynyt pokeriin, mutta olen kiinnostunut myös digipelaamisesta. Pelaamisen ohella olen tutkinut monia muitakin kognitiotieteellisiä aiheita, kuten moraalipsykologiaa, asiantuntemuksen psykologiaa ja petoskäyttäytymistä.
Mikä tutkimuksessa kiehtoo sinua?
Minua kiinnostaa, miten erilaiset kosmoksen ilmiöt, eli luonnolliset ilmiöt, toimivat. Erityisesti ihmisen käyttäytymisen ilmiöt ovat aina kiinnostaneet minua. Nautin asioiden ratkaisemisesta ja ilmiöiden ihmettelystä. Oppiminen ja opettelu on minulle oikeastaan elämäntapa; mitä enemmän koen asioita ymmärtäväni, sitä enemmän haluan ymmärrystäni syventää.
Mikä sinulle on tärkeintä työssäsi?
Tärkeintä on, että saan tehdä ajattelutyötä - ajatella ja pohtia tutkittavaa asiaa syvällisesti. Tutkimustyössä keskeisiä asioita ovat vapaus ja eettisyys. Nautin siitä, että voin pitää langat omissa käsissäni. Toisaalta laaja ja luotettava verkostoituminen on myös erittäin oleellista - tutkimuksen tekeminen perustuu yhteistyöhön ja jatkuvaan kollegoiden konsultointiin.
Mistä lähti liikkeelle kiinnostus pelimaailmaan?
Aloin pelata Nintendo (8-bit) -pelejä 7-vuotiaana, ja olen jatkanut erilaisten pelien jokseenkin aktiivista pelaamista tähän päivään asti. Opiskeluvuosina pelasin paljon nettipokeria. En pelannut ammattimaisesti, mutta kuitenkin suurella sydämellä. Minun oli vaikeaa pitää tunteeni kontrollissa, ja vaikka olin voitollinen pelaaja, en kyennyt systemaattisesti ylläpitämään taitotasoani.
Aloin kokea pelaamisen turhan stressaavana ja tilttailin paljon. Suurin syy lopettamiseen oli, että en enää nauttinut pelaamisesta.
Omakohtainen kokemus motivoi minua tutkimaan tilttaamista empiirisesti: mistä tilttaaminen johtuu? Keille se on ongelma, ja ketkä pystyvät pitämään pelinsä kurissa?
Mikä merkitys pelihaittatyöllä on?
Uskon, että ns. behavioraaliset eli toiminnalliset riippuvuudet, kuten rahapeliriippuvuus, tulevat lähitulevaisuudessa olemaan entistä suurempi yhteiskunnan ja ihmisen hyvinvoinnin riesa.
Riippuvuus on mielenkiintoinen ihmisen käyttäytymisen ilmiö, ja sen tutkimisella on suuri merkitys hyvinvoinnin lisäämisessä.
Miten kuvailet Peliklinikan tutkimusta?
Tähän kysymykseen on hieman vaikea vastata, koska olen ollut täällä töissä vasta noin kuukauden. Toistaiseksi työtä voi kuvailla aineisto-intensiiviseksi, ja työverkostoa varsin laajaksi.
Peliklinikalla tehdään käytännön työtä ja tutkimus tuottaa tietoa terapeuteille hoidon tueksi, mutta toisaalta aineisto on laadultaan riittävän kattavaa, jotta siitä voidaan julkaista myös laadukkaita kansainvälisiä tutkimuksia.
Tutkimus itsessään tuo myös toimintaan uskottavuutta ja helpottaa vuoropuhelua muiden toimijoiden kanssa.
Mihin asioihin olet tutustunut?
Peli poikki –aineistoon tutustuminen on ollut ensimmäisenä työlistalla. Tulossa on muun muassa rahapeliaiheisten psykometristen mittarien validointia. Tarkoitus on ennen vuoden loppua tuottaa pari vertaisarvioitua artikkelia, käynnistää aktiivisempi vuoropuhelu hoitotyöntekijöiden kanssa. Näiden lisäksi on monia muita mahdollisuuksia ilmassa.
Miten palaudut työpäivän jälkeen?
Teen erilaisia asioita. Käyn lenkeillä, luen, katson sarjoja, soitan pianoa ja laulan. Vapaa-aika menee aika lailla kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa touhutessa. Jos jotain kaipaan, niin löhöilyä.”
Teksti: Henna Tarjanne-Lekola
Peliklinikka on pääkaupunkiseudun kuntien, järjestöjen sekä valtion yhteishanke, joka pyrkii ehkäisemään ja vähentämään pelihaittoja. Pääkaupunkiseudun osaamiskeskus Socca toimii Peliklinikan hallinnoijana. Peliklinikka-kokonaisuuteen kuuluvat avohoito, Peluuri ja Tieto- ja tukipiste TIltti. Peliklinikka sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.
