Blogi / Artikkeli

Asiakkaiden palaute antaa toivoa ja merkitystä pelihaittatyön johtamiseen

Töissä Peliklinikalla -juttusarjassa vuorossa yksikön päällikkö Inka Silvennoinen. Inka johtaa Peliklinikalla toimivaa Sininauhaliiton pelihaittatyötä ja näkee vaikuttamisen paikkoja sielläkin, missä yhteiskunnallisesti on epäonnistuttu rahapelihaitoista kärsivien suojelussa.

Inka Silvennoinen, yksikön päällikkö, Sininauhaliiton pelihaittatyö

Kerro yhdestä työpäivästäsi?

Omat työpäiväni ovat hyvin erilaisia ja vaihtelevia, joten on vaikea valita yksi kuvaava. Yhteinen tekijä työpäiville tuntuu olevan, että tunnit loppuvat helposti kesken ja useimpina päivinä on edessä jotain uutta.

Aloitin aamulla vastailemalla sähköposteihin ja hyväksymällä laskuja sekä katsomalla onko Twitterin puolella käyty rahapelikeskustelua, johon olisi syytä osallistua. Seuraavaksi vuorossa oli Peluurin tiimipalaveri, jossa aiheena oli alkuvuoden tunnusluvut ja arviointi. Kävimme hyvää keskustelua, josta nousi myös konkreettisia kehittämisehdotuksia asiakastyöhön. Iltapäivällä oli Peluuri johtoryhmän kokous, jossa käsiteltiin Peluurin aineistojen tutkimuslupaprosessia sekä Peluurin rahoituksen muutosta ja tulevaa pelihaittakeskusta. Edessä on isoja muutoksia, eikä vuodesta ole tulossa ainakaan tylsä. 

Inka nojailee hymyillen polkupyörään tiilitalon edessä.

Mikä sinulle on tärkeintä työssäsi?

Pidän todella työstäni, vaikka se on paikoitellen aika kuormittavaa. Tärkeintä on saada työskennellä itselleni merkityksellisen rahapelihaitta-aiheen parissa ja mahdollistaa meillä tehtävä asiakastyö.

Nautin työssäni yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, vaikka sille on liian vähän aikaa ja asioiden hidas muuttuminen turhauttaa.

Mielestäni työssämme tärkeä vahvuus on auttamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamistyön yhdistyminen. Asiakastyö ja siitä kertyvä tieto ja kokemus antaa vahvan selkänojan asiantuntijatyölle.

Tärkeintä työssäni on sekä ne asiakkaat, joita voimme auttaa, että ne, jotka vaikuttamistyön myötä eivät toivottavasti koskaan tarvitse palveluitamme.

Entä mikä on työssäsi raskainta?

Työssä käsittelemämme aiheet ovat useinkin raskaita: Riippuvuus, masennus, isot velat, jopa itsemurhat. Toisaalta sitä tasapainottaa myös aina toivo toipumisesta ja elämästä ilman rahapeliongelmia.

Meihin yhteyttä ottaneet asiakkaat ovat kuitenkin ottaneet sen ison askeleen, että ovat hakeneet apua. Sillä on suuri merkitys.

Raskasta ja turhauttavaa on myös se, että näkee, kuinka yhteiskuntana olemme epäonnistuneet pelihaittojen ehkäisyssä ja ongelmallisesti pelaavien suojelussa, koska kerta toisensa jälkeen asetamme rahapelien tuotot peliongelmista kärsivien edelle. Tässäkin onneksi näen toivoa. Viime vuosina moni asia on muuttunut ja vihdoin rahapeliongelmista puhutaan — ei ainoastaan yksilön näkökulmasta, vaan myös yhteiskunnallisena ja kansanterveydellisenä kysymyksenä. Kun katsoo taaksepäin huomaa, että paljon myönteistä kehitystä on tapahtunut esimerkiksi verrattuna siihen tilanteeseen, kun 13 vuotta sitten aloitin työni pelihaittojen parissa.

Kerro jostain työhön liittyvästä onnistumisesta?

Parasta työssäni on kuulla asiakastyöntekijöiltä asiakkaiden antamia palautteita siitä, kuinka meillä tehtävä työ on tukenut asiakasta peliongelmasta toipumisessa ja nähdä kuinka vaikeista tilanteista toipuminen on mahdollista. Se antaa toivoa ja merkitystä työlle. Tietenkin on aina yhtä mahtavaa nähdä kuinka osaavia ja työhönsä sitoutuneita ammattilaisia meillä Peliklinikalla on töissä.

Itselleni yksi tärkeimmistä yksittäisistä onnistumisista oli erittäin hyvä tapaaminen Suomessa toimivan kauppaketjun johdon kanssa liittyen rahapeliautomaatteihin. Pystyin tuomaan esiin kauppojen rahapeliautomaattien haitallisuutta sekä tilastojen että meidän asiakkaiden kokemusten avulla.

Muutama päivä tapaamisen jälkeen he ilmoittivat poistavansa automaatit tiloistansa kokonaan.

En tiedä kuinka suuri vaikutus tapaamisella oli, mutta tuntui hienolta, että muutosta oikeaan suuntaan tapahtuu ja saa olla siinä edes jollain tapaa mukana. Päätöksessä tuli hienosti kuulluksi sekä viime vuosien aktiivinen kansalaiskeskustelu että ongelmallisesti pelaavien kokemukset.

Miksi olet hakeutunut töihin pelihaittapuolelle?

Riippuvuudet ovat kiinnostaneet minua ilmiönä jo opiskeluaikoina Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella, ja opinnoissa otin kaikki mahdolliset kurssit aiheeseen liittyen. Rahapeliongelmista ei niissä toki silloin juuri puhuttu. Työt riippuvuuksien parissa aloitin ehkäisevästä päihdetyöstä ja sitä kautta tutustuin myös tähän aiheeseen. Lopulta nyt jo edesmennyt ja valtavasti arvostamani kollega Antti Murto houkutteli pelihaitta-aiheen pariin. Häneltä sain myös paljon tärkeää oppia ja perehdytystä aiheeseen. Monia hänen opeistaan kuljetan yhä mukanani omassa työssäni.

Mikä sinua auttaa jaksamaan omassa työssäsi?

Työhön liittyvistä asioista ehdottomasti työn merkityksellisyys ja mahtava työyhteisö. Työyhteisössä käytävät keskustelut esimerkiksi rahapelipolitiikasta ovat innostavia ja auttaa jäsentämää omaa ajattelua. Toivoisin, että niille olisi enemmän aikaa ja tilaa.

Vapaalla jaksamista edesauttaa perhe ja läheiset sekä pyöräily. Vielä ei ole tullut vastaan työhön liittyvää murhetta, joka ei olisi pyöräilemällä helpottanut. Tärkeintä omalle jaksamiselle taitaa kuitenkin olla laittaa Twitter kiinni viimeistään työpäivän päätyttyä.

TEKSTI JATKUU KUVAN JÄLKEEN

Inka Silvennoinen nojailee polkupyörään metsikön edessä.

Jos et tekisi tätä työtä, niin mitä tekisit?

Minulla on jo monta vuotta ollut pelitutkimuksen väitöskirja kesken ja tutkimuksen tekeminen kiinnostaisi. Pelihaittatyöstä en haluaisi vaihtaa mihinkään. Juuri nyt koen olevani oikeassa paikassa.

Kuvat: Ruska Tapiovaara

Peliklinikka-kokokonaisuuteen kuuluvat kuntien avohoito, Peluuri ja Tieto- ja tukipiste TIltti sekä Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca.

Töissä Peliklinikalla -juttusarja esittelee Peliklinikan ihmisiä ja toimintoja. Juttusarjassa ilmestyneitä tekstejä:

Jatka lukemista